Tuloksia koepaloista odotellaan...

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi hyvää juhannuksen aikaa kaikille.

Saimme nimittäin mukavia pikku vieraita. Meillä oli torstaina siskojeni lapset kyläilemässä. Ja tietysti Markus. Eli vahvuus oli 7kpl alle kouluikäisiä, joita tosin vain kaksi vaati aikuisten tarkempaa silmällä pitoa. Suloisia lapsia kaikki ja hienosti onnistuivat leikit sekä muutkin toimet.

Lapsettomasta ystävästäni täysin kummallinen asia oli nimittäin se että kun lapsia on koolla enemmän kuin yksi, aikuisten homma helpottuu. Kummasti vaan porukassa leikitkin sujuvat helpommin ja kun yksissä ei leikitä päivittäin, säilyy uutuuden viehätys niin, ettei varsinaisia riitoja edes ennätä tulemaan.

Perjantaina nuorin siskoni jäi sitten meille lastensa kanssa ja me vuorostaan päästiin miehen kanssa kahdestaan moottoripyöräilemään. Kiitos kaunis sinulle M.

Ajettiin Katinkultaan  ja pulahdettiin kylpylän lämpimiin vesiin. Keilattiin, syötiin herkullista lohta ja mitä siinä nyt sitten oikein olikaan ja kallistuttiin vaaka asentoon. Lauantaina sotkeuduttiin sitten vielä paikallisiin moottoripyöräliikkeisiin ja käytiin katsastelemassa muutamia pyöriä ja varusteitakin.

Erittäin onnistunut pika irtiotto kotiympyröistä. Ja kerrankin sää suosi niin vapun juhlijoita kuin moottoripyöräilijöitäkin.

Mutta käännetäänpäs katseet vielä otsikkoon.

Koen että tässä avioliitto arvonnassa meikäläisen kohdalle on sattunut päävoitto. Minulla on aviomiehenä paras ystäväni ja saan olla sellainen kuin olen vikoineni ja vahvuuksineni. Tunnen yhä parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin että hän on se ”oikea”.

Lisäksi ystävät ympärillä ansaitsevat myös kiitoksen. KIITOS

Lottovoittaja olo on mulla..

Tämän kaunokaisen kanssa minulle on treffit tänään klo 15.

Siis jos miehellä ei ole mitään sitä vastaa ja sitä taas en usko. Hienosti hän auttoi sen tänään alas säilytyksestä ja latasi akun sekä hoiteli pyörän muutenkin siihen kuntoon että kauden aloituksen pitäisi sujua ongelmitta. Itse pesin sen ja nyt se saa odotella kuivumista hallissa kunnes saan työt sille mallille että voin hyvillä mielin työpaikalta poistua.

Illalla meinattiin startata myös miehen kaksipyöräinen ja käydä ajelemassa. Isommat lapset lahjotaan pikkutyttöjä reiluksi tunniksi vahtimaan.

Hoidetaan ruokakaupassa asiointi samalla.

Talo on siivottu, ikkunat pesty! ja ruohot kasvatettu.

Tänään on lyhyt päivä töissä kun ei iltavuoroa ole lainkaan ja pääsemme molemmat lähtemään vähän aiemmin.

En vienyt pikkutyttöjä tänään lainkaan hoitoon ja eskariin joten pääsemme ruokakauppaan ja sitten kotiin ihmisten aikaan.

Ihana rauhoittua vain olemaan..

Valoisaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Näin tuumasi Kepa kolme vuotta, kun pyysimme häntä syömään reippaasti ruokansa, ja kieltäytyi koskemasta evääseen. Jäätelö olisi toki maistunut mutta arkiruoka ei.

Purnaanpa nyt tätä yrittäjän osaa. Meillä on pääsääntöisesti todella mahtavia työntekijöitä mutta joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia ”on hiki ja nokkaan koskee” kavereita. Tarkoitan siis niitä tyyppejä jotka on säännöllisesti esim. sairaslomilla syistä joita joku toinen ei edes viitsi valittaa. Osaan jo melkein päivälleen sanoa koska tietyt tyypit rupeavat sairastamaan. Milloin on flunssa oireita, milloin selkä kipeänä, milloin mitäkin..

Perhana.. Lyhyidenkin sairauslomien palkanmaksu pitäisi siirtää pois yrityksiltä esim Kelalle ja tehdä siitä sen verran vaikea prosessi että se karsisi nämä tyhjän valittajat jo alkuunsa. Toki ymmärrän että, kun on oikeasti sairas, on tarpeellista levätä, ja eihän sairaana täyttä työpanosta pysty antamaankin. Mutta kun lähes puolet kaikista meidänkin yrityksen sairaslomista on enemmän tai vähemmän ” vasemman jalan varpaan kynteen koskee” tyyppisiä niin kyllä se välillä tympäisee.

Jep jep.. Onneksi on kaunis päivä. Aurinko paistaa, vaikka aamulla näytti synkemmältä, ja plussan puolella ollaan.

Hmm, olisi kyllä paljon tekemistä kotonakin.. Pitäisiköhän hakea työterveysasemalta sairaslomaa. Niinhän tuo taitaa kolottaa.. Tai jos siirtyisi iltavuoroon, ennättäisi päivällä puuhailla jotain. Tai jos tulisi jo kuuteen, niin voisi karata jo kolmen maissa, ehkä..

Eikä mitä, mukavaahan tämä kuitenkin on, tämä elämä.

Heitti ilmaan kysymyksen

hankkisiko

A lapsia..

B koiran

Tämä on minusta loistava aasinsilta viime päivien tapahtumiin.

Tarinahan alkaa siitä että löysin kaulasta patin joitain kuukausia aiemmin ja sain niitä voimakkaita yskän puuskia. Kun tällä viikolla menin ihan muuta asiaa työterveyslääkärille valittamaan tulin samalla maininneeksi tuosta patista. Tämä sai aikaan sen että sain pikalähetteen kaulan alueen ultraan ja tänään siellä sitten kävin.

Sen enempää asiaa kaunistelematta tohtori kertoi kilpirauhasessa olevan jotain ylimääräistä. Hänen mielestään koepalan / viipaleen oton kanssa ei ole tulenpalava hoppu ja se siis tehdään vasta noin parin kuukauden kuluttua. Siihen saakka odotellaan ja sitten voidaan tarkemmin arvioida myös kuinka se kasvain oikein kasvaa.

Toivottavasti tosi hitaasti, minä en nimittäin suostu sitä enää elättämään, mokoma loinen..

Onneksi tässä on faktaa se että kilpirauhasen alueen kasvaimista 95% on hyvänlaatuisia ja lopuistakin suurin osa parannettavissa. Saattaahan tämä myös liittyä tähän reumaan koska kilpirauhasessa on myös paljon autoimmuunitulehdusta. Mutta kesän korvalla varmaankin ollaan viisaampia tämän asian suhteen.

En kyllä kiellä etteikö tämä hieman hätkähdyttäisi. Minulla on nääs muitakin suunnitelmia kesän ajaksi kuin sairastaminen. Esim. se moottoripyöräreissu joka miehen kanssa meinattiin tehdä lappiin  ja se saunanrakennus projekti ja mökin kunnostusta ja koiranäyttelyjä ja ja vaikka mitä..

Jos kiroilisin enemmälti tässä voisi olla sen paikka..

Luin lehdestä lähikaupan tarjouksia; merilohi fileitä 7.90/kg

Tätä ma tahdon..

Töiden jälkeen on suuntana K-kauppa ja kalatiski, sitten koti ja kota = loimulohta..

Jes.. eläköön terveellinen kala

Tänään koetti sitten se päivä jolloin esikoululaisemme tuli ensimmäisen kerran itsekseen kävelemällä eskarista tähän työpaikalle. Siitä se lähtee, koulumatkan harjoittelu..

Haikealta tuntuu ja samalla kuitenkin vähän ylpeältä. Lapsesta on kasvanut niin reipas ja samalla harkitsevainen että uskalsimme yksin kulkuluvan antaa. Toki reitti on aika turvallinen, pyörätietä pitkin ja vain yksi tien ylitys on matkan varrella. Joka tapauksessa reippaasti tyttö tuli. Kommenttina tuumasi saavuttuaan ”ihan helppo homma, ihan kuin olisin aina yksin kulkenut” ja lähti kohta isosiskoa vastaan samaista reittiä pitkin..

Onneksi meillä on Kerttu joka ei aio isoksi kasvaakaan..

Nyt minulla ei ole lainkaan syitä (lue tekosyitä) blogin päivityksen hitauteen..

Jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi vaikka useita aloituksia olen jo mielessäni tehnyt.

Mainittakoon vaikka vatsatauti joka kohtasi koko sakkia helmikuussa, tämä sai jo aikaan useita lauseita kirjoitusta lähinnä siitä miten ikävä minulla oli mummoani siinä sairastaessa. Häneltä nimittäin löytyy parasta lääkettä vatsan vääntöön. Mikään ei voita kylmää käärettä vatsalla. Sillä jos ei helpota niin ei sitten millään. Mies oli kyllä sitä mieltä että kaikki vaivat parantaa vicky-salva jota hänen äitinsä oli ihmelääkkeenä käyttänyt. Sillä kun voitelee niin varmasti taudit kaikkoaa.

Toinen mainitsemisen arvoinen voisi olla Californian ihmeet jotka saapuivat myös helmikuussa. Vahvuus on siis kasvanut parilla koiruudella. Kyllä vaan, tyttöjä molemmat. Olen kyllä luvannut (miehelle) että vaan toinen jää vakituiseen asumaan meille ja toiselle pitäisi löytää kevään / kesän mittaan hyvä sijoitusperhe. Mutta kuten taisin jo sanoa, katsotaan katsotaan.. Esittelen heidät sitten myöhemmin tarkemmin.

No sitten hiihtolomalla olimme oikeasti lomalla.. Harvinaista herkkua, koko viikko usean sadan kilometrin päässä kotoa ja työpaikalta. Mainiot säät, hieno mökki missä majoituttiin, lapset on jo kasvaneet niin että oikeasti lomalta tuntui tuo oleminen. Tosi kivoja keskustelu tuokioita isompien kanssa ja Kepa oli muuten vaan ihana.

Lisäksi saimme loppuviikosta aikuisseuraakin sinne kun siskoni saapui perheineen samaan paikkaan ja saimme viettää aikaa myös hänen lastensa kanssa. Suloisia olivat hekin. Ihanan tuumaileva kummipoika kertoi monta juttua mitä talven mittaan oli tapahtunut. Ja olihan mukana tämä pikkuveli jolle sain kunnian olla ensimmäinen joka auttoi sukset jalkaan. Siinä oli oikea luonnon lahjakkuus hiihdon saralla. Mikäli luvassa on mainetta ja kunniaa muistakaa H ja P minua. Olen lapsenne oikealla ladulle opastanut..

Unohtamatta esikoululaista joka osaa nyt oikeasti uida.. Hieno homma sekin M.llä on nääs jotain suunnitelmia kumminsa kanssa kesää ajatellen.

Eli hiljaiselo on ollut vain täällä verkossa. Livenä on tapahtunut vaikka mitä.

Kuvassa tulevat hiihtokuningas ja latujen kuningatar vai mikä se nyt oli..