Da, daa, nyt se sitten alkoi..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hevosten vaihtoviikot..

 

Ratsastusryhmämme on kokenut myllerrystä ja meidän V ja M.n tytär M ovat saaneet ylennyksen ja päässeet ratsastamaan täti-ryhmään, vai pitäisikö sanoa että joutuneet.

Joka tapauksessa torstaisin kokoonnumme nyt viiden ihmisen voimin kansaa huvittamaan sekä aiheuttamaan opelle harmaita hiuksia J

Tähän samaiseen muutokseen liittyy tämä hevosten vaihtelu. Viemme mennessämme nämä komeat pihan koristuksemme ja olemme tietysti kovin ylpeitä omistamme. Tähän saakka olemme jokainen omallamme ratsastaneet mutta nyt rupeamme säännöllisesti vaihtamaan ratsuja.

Minulla kävi tuuri ja sain kuusivuotiaan tyttäremme M.n vankan ponin viime tunnille.

Olen aina pitänyt enemmän kouluratsastuksesta kuin esteiden loikkimisesta mutta silloin minulla oli kyllä hauskaa eikä se esteratsastus Repellä ratsastaessa ollenkaan vaaralliselta tuntunut. Poni olikin koko porukan paras eikä ratsastaja voi nyt tässä asiassa kehuja itselleen omia, poni vaan pitää hommasta ja nyt se loisti. Mainio kaveri, toimii äidillä ja tyttärellä.

 

Zorsa sen sijaan on aloittanut naisten vaihtoviikot. Olen kyllä ihan sata varma ettei sillä ole takajalkojen välissä mitään ylimääräistä, mutta kyllä se erehdyttävästi välillä oria leikkii. Tähän asti Zorpatilla on ollut parhaana ystävänä Repsukka, joka on tämän uhoajan jotenkin aisoissa pitänyt mutta sitten ystäväni M hankki tumman venäläisen ratsutamman ja Z rakastui palavasti. Rakkaus taitaa olla se sekoittava voima, sillä tämä ’ori’ on nyt vietävä ulos aamuisin naru suussa, kun se ei millään malttaisi odottaa. Laitoimme nämä rakastavaiset sitten vierekkäisiin karsinoihin että voivat yön aikana nuuhkia toisiaan ja tilanne on hieman helpottanut mutta vieläkään Zorsaa ei nuoret voi aamuisin käsitellä vaan se on minun tai jonkun muun aikuisen homma. Lisäksi se on innostunut toteuttamaan ihan käytännössä orin hommia ja tällä rakkauden kohteella vaan jostain syystä kiimat eivät ole loppuneet vaikka talvella näin normaalisti tapahtuukin. Eli saamme seurata mielenkiintoista näytelmää, *kun ruuna rakastuu* säännöllisesti noin kolmen viikon välein. Onneksi toinenkin osapuoli on kiltti ja asiaan suostuvainen ettei jatkuvasti tarvitse pollea paikkailla.

Repe on toipunut asemansa menetyksestä hienosti kun sillä on uusi sydän ystävä Blonde eli kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Siis pollet, minä kyllä ottaisin rauhallisemman Zorsan kernaasti takaisin.

 

Talvisia lemmenkuvia ei työkoneella tähän hätään ollut mutta tässä kesäinen muisto or.. siis ruunasta.

Komeahan se on, varsinkin uhotessaan.