Tänään koetti sitten se päivä jolloin esikoululaisemme tuli ensimmäisen kerran itsekseen kävelemällä eskarista tähän työpaikalle. Siitä se lähtee, koulumatkan harjoittelu..

Haikealta tuntuu ja samalla kuitenkin vähän ylpeältä. Lapsesta on kasvanut niin reipas ja samalla harkitsevainen että uskalsimme yksin kulkuluvan antaa. Toki reitti on aika turvallinen, pyörätietä pitkin ja vain yksi tien ylitys on matkan varrella. Joka tapauksessa reippaasti tyttö tuli. Kommenttina tuumasi saavuttuaan ”ihan helppo homma, ihan kuin olisin aina yksin kulkenut” ja lähti kohta isosiskoa vastaan samaista reittiä pitkin..

Onneksi meillä on Kerttu joka ei aio isoksi kasvaakaan..