Viikonloppu oli tapahtumarikas. Oli mukava aloittaa jo päivää normaalia aiemmin vaikka en minä muuten varsinaisesti vapusta erikoisemmin välitä.

Saimme nimittäin mukavia pikku vieraita. Meillä oli torstaina siskojeni lapset kyläilemässä. Ja tietysti Markus. Eli vahvuus oli 7kpl alle kouluikäisiä, joita tosin vain kaksi vaati aikuisten tarkempaa silmällä pitoa. Suloisia lapsia kaikki ja hienosti onnistuivat leikit sekä muutkin toimet.

 

Lapsettomasta ystävästäni täysin kummallinen asia oli nimittäin se että kun lapsia on koolla enemmän kuin yksi, aikuisten homma helpottuu. Kummasti vaan porukassa leikitkin sujuvat helpommin ja kun yksissä ei leikitä päivittäin, säilyy uutuuden viehätys niin, ettei varsinaisia riitoja edes ennätä tulemaan.

 

Perjantaina nuorin siskoni jäi sitten meille lastensa kanssa ja me vuorostaan päästiin miehen kanssa kahdestaan moottoripyöräilemään. Kiitos kaunis sinulle M.

 

Ajettiin Katinkultaan  ja pulahdettiin kylpylän lämpimiin vesiin. Keilattiin, syötiin herkullista lohta ja mitä siinä nyt sitten oikein olikaan ja kallistuttiin vaaka asentoon. Lauantaina sotkeuduttiin sitten vielä paikallisiin moottoripyöräliikkeisiin ja käytiin katsastelemassa muutamia pyöriä ja varusteitakin.

Erittäin onnistunut pika irtiotto kotiympyröistä. Ja kerrankin sää suosi niin vapun juhlijoita kuin moottoripyöräilijöitäkin.

 

Mutta käännetäänpäs katseet vielä otsikkoon.

Koen että tässä avioliitto arvonnassa meikäläisen kohdalle on sattunut päävoitto. Minulla on aviomiehenä paras ystäväni ja saan olla sellainen kuin olen vikoineni ja vahvuuksineni. Tunnen yhä parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin että hän on se ”oikea”.

Lisäksi ystävät ympärillä ansaitsevat myös kiitoksen. KIITOS

 

Lottovoittaja olo on mulla..