Päivitykset on taas olleet taka-alalla mutta entisenlaista hässäkkää on ollut niin kotioloissa kuin työelämän piirissä.

Tuloksia koepaloista odotellaan...

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi hyvää juhannuksen aikaa kaikille.

Viikonloppu oli tapahtumarikas. Oli mukava aloittaa jo päivää normaalia aiemmin vaikka en minä muuten varsinaisesti vapusta erikoisemmin välitä.

Saimme nimittäin mukavia pikku vieraita. Meillä oli torstaina siskojeni lapset kyläilemässä. Ja tietysti Markus. Eli vahvuus oli 7kpl alle kouluikäisiä, joita tosin vain kaksi vaati aikuisten tarkempaa silmällä pitoa. Suloisia lapsia kaikki ja hienosti onnistuivat leikit sekä muutkin toimet.

 

Lapsettomasta ystävästäni täysin kummallinen asia oli nimittäin se että kun lapsia on koolla enemmän kuin yksi, aikuisten homma helpottuu. Kummasti vaan porukassa leikitkin sujuvat helpommin ja kun yksissä ei leikitä päivittäin, säilyy uutuuden viehätys niin, ettei varsinaisia riitoja edes ennätä tulemaan.

 

Perjantaina nuorin siskoni jäi sitten meille lastensa kanssa ja me vuorostaan päästiin miehen kanssa kahdestaan moottoripyöräilemään. Kiitos kaunis sinulle M.

 

Ajettiin Katinkultaan  ja pulahdettiin kylpylän lämpimiin vesiin. Keilattiin, syötiin herkullista lohta ja mitä siinä nyt sitten oikein olikaan ja kallistuttiin vaaka asentoon. Lauantaina sotkeuduttiin sitten vielä paikallisiin moottoripyöräliikkeisiin ja käytiin katsastelemassa muutamia pyöriä ja varusteitakin.

Erittäin onnistunut pika irtiotto kotiympyröistä. Ja kerrankin sää suosi niin vapun juhlijoita kuin moottoripyöräilijöitäkin.

 

Mutta käännetäänpäs katseet vielä otsikkoon.

Koen että tässä avioliitto arvonnassa meikäläisen kohdalle on sattunut päävoitto. Minulla on aviomiehenä paras ystäväni ja saan olla sellainen kuin olen vikoineni ja vahvuuksineni. Tunnen yhä parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin että hän on se ”oikea”.

Lisäksi ystävät ympärillä ansaitsevat myös kiitoksen. KIITOS

 

Lottovoittaja olo on mulla..

 

 

Tämän kaunokaisen kanssa minulle on treffit tänään klo 15.

 

Siis jos miehellä ei ole mitään sitä vastaa ja sitä taas en usko. Hienosti hän auttoi sen tänään alas säilytyksestä ja latasi akun sekä hoiteli pyörän muutenkin siihen kuntoon että kauden aloituksen pitäisi sujua ongelmitta. Itse pesin sen ja nyt se saa odotella kuivumista hallissa kunnes saan työt sille mallille että voin hyvillä mielin työpaikalta poistua.

Illalla meinattiin startata myös miehen kaksipyöräinen ja käydä ajelemassa. Isommat lapset lahjotaan pikkutyttöjä reiluksi tunniksi vahtimaan.

Hoidetaan ruokakaupassa asiointi samalla.

 

 

Talo on siivottu, ikkunat pesty! ja ruohot kasvatettu.

 

Tänään on lyhyt päivä töissä kun ei iltavuoroa ole lainkaan ja pääsemme molemmat lähtemään vähän aiemmin.

En vienyt pikkutyttöjä tänään lainkaan hoitoon ja eskariin joten pääsemme ruokakauppaan ja sitten kotiin ihmisten aikaan.

Ihana rauhoittua vain olemaan..

 

 

Valoisaa pääsiäisen aikaa kaikille!

 

Näin tuumasi Kepa kolme vuotta, kun pyysimme häntä syömään reippaasti ruokansa, ja kieltäytyi koskemasta evääseen. Jäätelö olisi toki maistunut mutta arkiruoka ei.

 

Purnaanpa nyt tätä yrittäjän osaa. Meillä on pääsääntöisesti todella mahtavia työntekijöitä mutta joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia ”on hiki ja nokkaan koskee” kavereita. Tarkoitan siis niitä tyyppejä jotka on säännöllisesti esim. sairaslomilla syistä joita joku toinen ei edes viitsi valittaa. Osaan jo melkein päivälleen sanoa koska tietyt tyypit rupeavat sairastamaan. Milloin on flunssa oireita, milloin selkä kipeänä, milloin mitäkin..

Perhana.. Lyhyidenkin sairauslomien palkanmaksu pitäisi siirtää pois yrityksiltä esim Kelalle ja tehdä siitä sen verran vaikea prosessi että se karsisi nämä tyhjän valittajat jo alkuunsa. Toki ymmärrän että, kun on oikeasti sairas, on tarpeellista levätä, ja eihän sairaana täyttä työpanosta pysty antamaankin. Mutta kun lähes puolet kaikista meidänkin yrityksen sairaslomista on enemmän tai vähemmän ” vasemman jalan varpaan kynteen koskee” tyyppisiä niin kyllä se välillä tympäisee.

 

Jep jep.. Onneksi on kaunis päivä. Aurinko paistaa, vaikka aamulla näytti synkemmältä, ja plussan puolella ollaan.

Hmm, olisi kyllä paljon tekemistä kotonakin.. Pitäisiköhän hakea työterveysasemalta sairaslomaa. Niinhän tuo taitaa kolottaa.. Tai jos siirtyisi iltavuoroon, ennättäisi päivällä puuhailla jotain. Tai jos tulisi jo kuuteen, niin voisi karata jo kolmen maissa, ehkä..

 

Eikä mitä, mukavaahan tämä kuitenkin on, tämä elämä.