Mennyt viikonvaihde on pitänyt sisällään monenlaisia asioita.

Torstai-iltana alkoi suloinen koiramme, joka oli kantavana, oireilemaan ja heräsi aavistus siitä että kaikki ei ole kunnossa. Piipahdus eläinlääkärissä valitettavasti vaan vahvisti tätä käsitystä vaikka pentujen sydämet löivätkin vielä.

Perjantaina koira näytti voivan ihan hyvin, esikoululainen oli lähtenyt yökylään ja viisitoistavuotias oli saanut neuvoteltua itsensä samaan kyläpaikkaan. Vietimme miehen kanssa rauhallisen koti-illan toisen lasten kera. Katsottiin muutamia nauhoitettuja ohjelmia ja nautittiin mahdollisuudesta seurata rauhassa nuorimmaisen leikkejä. K oli tyytyväinen saadessaan vanhempien jakamattoman huomion.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lauantaina minulla oli valmennusta kouluratsastuksessa ja Z onneksi oli erittäin yhteistyökykyinen eli valmennus meni hyvin. Koira oli kuitenkin huonompana ja synnytti neljä pentua liian aikaisin ja sikiöt oli vain tummia möykkyjä. Surullista mutta näihin asioihin ei pysty paljon valitettavasti vaikuttamaan. Kokonaisuutena lauantaista jäi surullinen olo.  Ratsastusryhmällämme oli yhteinen illanvietto ruokailuineen ja saunomisineen ja näiden ihanien ihmisten seura olisi varmasti tehnyt hyvää, en vaan saanut sinne lähdettyä.. Sorry kamut..

Alakuloinen vire jatkui vielä sunnuntainakin ja toinen valmennuspäivä oli lähinnä katastrofaalinen. Hevonen varmaan vaistosi että nyt ei ole ihan täysillä mukana tuo omistaja-rukka ja esitti kyllä kaikki osaamansa temput, lähinnä siis huonot tapansa. Ei se sentään onnistunut pudottamaan minua mutta ei se paljoa puuttunutkaan. Helppo on toisille sanoa että, ei kannata kiivetä hevosen selkään jos ei satasella siihen tekemäänsä pysty keskittymään, mutta itse en muistanut sitä noudattaa. Enkä saanut kerrottua sillä hetkellä tilannetta vaan kyyneleet luomien takana kirveltäen koetin hommasta suoriutua. Hevosta ei tästä kyllä pysty syyttämään vaan vika oli satulan ja kypärän välissä.

Onneksi pääsin pakenemaan tallilta heti tunnin jälkeen. Olin nääs sopinut mummon kanssa että vien hänet lomalle läheiseen kylpylään. Juhlistimme samalla mummon syntymäpäiviä jonne emme päässeet V. jouduttua sairaalaan juuri juhlapäivänä. Olen kiitollinen mummolleni, miehelleni ja K.lle, heidän seuransa sai minut paremmalle tuulelle.

Tänään käytin Mallaa taas eläinlääkärissä. Koira ultrattiin ja otettiin röntgenkuvia. Onneksi kohdussa ei ollut kuin vähäistä eritekertymää ja muut kuvat näytti hyvälle eikä kesäisestä kolaristakaan näkynyt vaurioita. Kipulääkkeen ja antibiootin pitäisi luonnon kanssa hoitaa homma kuntoon. Toivotaan parasta..

Käännetään veistä haavassa; tälläinen Malla kakkonen oli tilauksessa nyyh..