<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Jep, jep. Viikonloppu takana ja parin, vuodella vanhenneen neidin syntymäpäivät juhlittuina.

Kiitos E ja J ylläpidosta, saunasta ja ennen kaikkea seurasta. Jos olisin sunnuntai-iltana tätä päivittänyt, sanoisin että akut ladattu ja täysillä uutta viikkoa kohti, mutta nyt ollaan jo tiistaissa.. Onkohan laturi jotenkin rikki mutta varaus on jo uhkaavasti vähentynyt. Toki yöunien vähäisyys viime yönä voi asiaan hieman vaikuttaa. Tätä aasin siltaa päästäänkin itse asiaan..

 

I sairastui su ja ma välisenä yönä mahatautiin. Lähti kyllä aamulla kouluun tekemään yhden kokeen, mutta tuli heti ensimmäisen tunnin jälkeen meidän luo töihin ja oli kovasti kipeä. Seurattiin miehen kanssa tilanteen kehittymistä ja vaikka vatsa muuten rauhoittui, kipu jatkui kovana. Lähdin sitten viemään poikaa terveyskeskukseen josta matka jatkui keskussairaalaan asti. Epäilynä umpilisäkkeen tulehdus. Vietimme illan tutkimuksissa ja kymmenen maissa päätyivät tohtorit kuitenkin odottelun kannalle. Koska kipukin oli siedettävää, pääsimme lähtemään kotiin. Mutta kun kyseessä on lapsi jolla on korkea kipukynnys (kun I.ltä murtui kolme luuta jalkapöydästä, poika käveli vielä kipsaushuoneeseen jalkaansa osittain varaten, ilman sauvoja) olin aika jännittynyt kuinkahan käy..

Onneksi tänä aamuna tilanne näytti rauhoittuneen.

 

Mutta muuten tämä päivä on rasittava. Kiirettä pukkaa.. töissä pitäisi tehdä kahdeksan tunnin työt kolmeen ja puoleen tuntiin. Ja sitten pitää sännätä samaiseen keskussairaalaan junailemaan 13-vuotiaan hoitosuunnitelmaa. Tämä tuntuu erittäin epäkiitolliselta tehtävältä. Onneksi mies sai siirrettyä sopimiaan palavereja ja ennättää lähteä mukaan. Koetamme J.n kanssa ajatella tätä kapinointia ja hoitoväsymystä ohimenevänä vaiheena murrosikäisen elämässä ja että tyttö ymmärtää asian vakavuuden ja siirtyy normaalimpaan murkku kapinointiin. Ja mielellään pian kiitos..

Jotenkin tuntuu että miljoona kertaa mieluummin riitelisin V.n kanssa vaikka kotiintuloajoista tai poikakavereista tai melkeinpä mistä tahansa muusta kuin tästä sairauden hoidosta.

Ettei nyt ihan synkistelyksi ja valivalitukseksi menisi olkoon väliotsikko..

Äitiyden onnea kuitenkin

Malla-rukka joka ei omia pentujaan päässyt hoitamaan sai kuitenkin laina-lapsia naaapurista. Adoptoiminen sujui enemmän kuin hyvin ja Malla on esimerkillinen äiti, vaikka lapset ei ihan manssin rotumääritelmää vastaakaan ei kyseinen asia ainakaan tätä vara-äitiä haittaa.

Vaihdan kuvan parempaan kun saan niitä oikealta kameralta siirrettyä. Siihen saakka palvelkoon tämä kännykkä otos..