Luin läpi tuota eilistä tekstiä ja ajattelin että pitää vähän selventää..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kirjoittaessani suuresta virheestäni tarkoitin sitä että minun olisi pitänyt aikuisena paremmin ymmärtää tilanne silloin kuin sisarpuoleni otettiin huostaan. He olivat lapsia silloin eikä heitä voi missään tapauksessa siitä tilanteesta syyttää ja suominkin kirjoituksessa itseäni kun en vaan ymmärtänyt miten siinä olisi ollut järkevintä toimia. Suhteeni heihin olisi tällä hetkellä varmaan edes jossain määrin lähempänä normaalia, mikäli tätä kokemusta ei olisi kenellekään tullut.

Lisäksi minun epäonnistumistahan kasvattajana on se, ettei heillä ole ollut eväitä sen parempaan.

 

Mutta aikuisena jokainen on kuitenkin itse vastuussa tekemisistään ja siitä mitä elämältään haluaa sekä kuinka paljon on sen eteen valmis tekemään töitä. Siinä  vaiheessa enää on turha ketään syytellä kun onnen avaimet on jokaisella omissa käsissään ja omilla ratkaisuilla on valtava merkitys elämän kulkuun. Ja sen vuoksi minäkin tätä manailin..

 

Poistin erään kommentin täältä ihan jo sen vuoksi että tätä ei kannata käydä lukemassa jos ei kestä kuulla mitä minun päässäni liikkuu. Kaunistelusta olen jo kauan sitten, luopunut ja teksti on varmasti välillä aika raakaa.

Asioilla on aina monta puolta ja tiedän jo kokemuksesta että nuorisolla varsinkin, on kohtuullisen jyrkät mielipiteet mutta unohdetaan että asiat eivät ole musta-valkoisia vaan eri sävyjä harmaasta. Usein nämä nuoret aikuiset unohtavat kertoa mitkä syyt mihinkin tilanteeseen johtivat kertoessaan kavereille omia versioitaan tapahtuneista. Uskoisin että minulla on kyllä ollut hyvin perustellut syyt omiin toimiini. Olen yhä vakaasti sitä mieltä että joskus on vaan lasten annettava tehdä omat virheensä ja aika sitten aikanaan tasoittaa asioita ja tulee ymmärrystä kuinka olisi tilanne pitänyt hoitaa.  

Väkisin enkä omien arvojeni kustannuksella aio itseäni muuttaa.

 

Lisäksi olen huomannut että kärkkäimpiä osoittelijoita on olleet ihmiset joilla itsellään ei ole mitään oikeasti suuria murheita tai menetyksiä jotka panisivat asioita uuteen järjestykseen. Jos ei murheita muuten ole, tuntuu että ne tehdään sitten vaikka väkisin.

 

Että silleen..